Finaalirakenne eli ns. 1. infinitiivin translatiivi kuuluu suomen kielen lausevastikkeisiin, joilla voidaan tehdä tekstiä ytimekkäämmäksi.
Germaanisissa kielissä tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan tavoitetta ilmaisee pääsääntöisesti sivulause: esim. englannissa in order to ja saksassa um… zu -rakenne.
Tämäntyyppiset rakenteet ovat hyvin tyypillisiä erilaisissa tekniikan teksteissä, varsinkin asennus- ja käyttöohjeissa, joissa halutaan konkreettisesti neuvoa, mitä lukijan tulee tehdä saavuttaakseen tietyn tuloksen: Press the right button to continue kertoo, että oikean napin painallus vie eteenpäin.
Ensiksi mieleen tuleva ratkaisu on käyttää tähän finaalirakennetta: Jatkaaksesi paina oikeaa painiketta. Tämä on mahdollinen käännös, mutta ei suinkaan paras mahdollinen – voisi jopa sanoa, että tämä on laiskan kääntäjän ratkaisu. Varmasti valtaosa äidinkielenään suomea puhuvista on yhtä mieltä siitä, että luontevampaa on sanoa vaikkapa Jatka painamalla oikeaa painiketta tai jopa Kun haluat jatkaa, paina oikeaa painiketta.
Seuraavassa valotamme hieman syitä, miksi tekniikan englanti-suomi- tai saksa-suomi-käännöksessä viljelty finaalirakenne tuntuu jäykältä ja vieraalta.
Finaalirakenne on kirjakielinen
Ei-natiivi suomen puhuja oppii lauseenvastikkeet yleensä kaikista viimeisimpänä kielioppiasiana. Syynä tähän on paitsi se, että niiden muodostaminen vaatii jo aika hyvää kieliopin hallintaa. Lisäksi ne ovat leimallisesti kirjakieleen kuuluva piirre.
Suomea on siis mahdollista käyttää varsinkin arkisissa yhteyksissä ilman lauseenvastikkeitakin. Huolitellussa kirjoitetussa yleiskielessä lauseenvastikkeilla on toki ilman muuta oma paikkansa, joten tähän pätee sama kuin ihan kaikkeen muuhunkin kääntämiseen: konteksti ratkaisee.
Käyttöohjeet vaativat selkeyttä
Tekniset käyttöohjeet ja -oppaat ovat jo ihan lainsäädännöllisistäkin syistä yksi yleisimmistä käännöstekstilajeista, EU:n konedirektiivi kun velvoittaa valmistajaa toimittamaan koneen mukana kohdemaan kielisen käyttöoppaan. Käyttöohjeen hyvin käytännönläheisenä tarkoituksena on informoida käyttäjää koneen oikeanlaisesta käytöstä ja sen käyttöön liittyvistä vaaroista.
Selkeys ja yksiselitteisyys ovat siis ensisijaisen tärkeitä, jotta elintärkeät asiat tulevat selviksi harjaantumattomallekin lukijalle.
Tästä syystä tekstiä laadittaessa on suositeltavaa välttää turhan raskaita rakenteita, jotka hankaloittavat lukemista ja ymmärtämistä. Lauseenvastikkeet eivät siis oikein istu tähän tekstityyppiin, sillä käyttöohjeissa on yleensä kyse yksinkertaisista ohjeista: vedä vivusta, paina nappia, katkaise virta… Käyttöohjeissa käytetyt verbit ovat pääsääntöisesti hyvin konkreettisia ja myös melko lyhyitä, joten hankalasti muodostettavat lauseenvastikkeet eivät senkään takia kovin hyvin sovi perussanastoon kuuluvien verbien kanssa.
Finaalirakenne vie huomion verbiin
Yksi käyttöohjeiden tärkeä tehtävä on myös kertoa, mitä lukijan ei pidä tehdä. Kieltokäskyä älä seuraavana finaalirakenne voi kuitenkin muuttaa koko lauseen merkityksen. Kun tarkoitus on kieltää suojuksen poistaminen (”älä poista suojusta välttääksesi loukkaantumisvaaran ”), koiranleuat saattavat lisäävät vaan estääksesi suojuksen kulumisen. Tämä johtuu siitä, että suomen finaalirakenne painottaa vahvemmin itse tekemistä kuin sen lopputulosta.
Jos tarkoituksena on kertoa, miksi on tärkeää olla tekemättä sitä, mikä kielletään, on yksiselitteisempää avata kyseinen rakenne sivulauseella: Suojuksen poistaminen aiheuttaa loukkaantumisvaaran, joten älä poista sitä tai jopa vieläkin enemmän muokaten: Suojuksen tarkoituksena on estää loukkaantumiset, joten se on tärkeää pitää asennettuna. Tällöin mennään jo aika kauas germaanisille kielille tyypillisistä ilmaisutavoista, mutta tuloksena on suomalaiselle lukijalle yksiselitteinen ja helposti luettava ohje.
Muut artikkelimme tekniikan tekstien käännöksistä: Tekniikan tekstit