Politiikkaa ja hallintoa koskeville teksteille on ominaista, että asiat tuntuvat hoituvan itsestään: hintoja korotetaan, veroja alennetaan, ehdotuksia kritisoidaan…
Todellisuudessa tekijöinä on luonnollisesti aina ihmisiä, mutta heitä ei monestikaan haluta tai edes voida yksilöidä. Passiivin käyttö voi hyvin olla täysin aiheellistakin, jos aktiivitekijä veisi huomion ihan muuhun kuin haluttuun sisältöön. On siis varmasti parempi sanoa ”eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa” kuin ”keskusvaalilautakunta järjestää eduskuntavaalit huhtikuussa”, jos ei haluta puhua nimenomaan keskusvaalilautakunnasta. Passiivi on silti yksi kielenhuoltajien lempilapsista ja passiivilauseen muuttaminen aktiiviseksi on yksi kielenhuoltokurssien vakioteemoista.
Tekijän häivyttämistä tapahtuu toisellakin kieliopillisella keinolla, joka näyttää ensi silmäyksellä passiivin vastakohdalta: tekijäksi nostetaan eloton tai abstrakti asia, ja yhtäkkiä raportit alkavat ehdottaa, selonteot kiistää, projektit tavoitella ja sopimukset kieltää. Vaikka tämänkaltaisessa elottoman personifoinnissa käytetäänkin aktiivimuotoista verbiä, vaikutus on ihan sama kuin passiivissakin: asiat tuntuvat olevan ihmisten hallitsemattomissa.
Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kieltä huollettaessa ei vain mekaanisesti sovelleta jotain tiettyä sääntöä. Esimerkiksi passiivilauseiden orjallinen muuttaminen aktiivisiksi voi viedä ojasta allikkoon – sanokaamme siis mieluummin ”asetusluonnoksessa ehdotetaan sakkomaksujen korotusta” kuin ”asetusluonnos ehdottaa sakkomaksujen korotusta”. Toki tästäkin on mahdollista laatia vieläkin ihmisläheisempi, jos vain vaivautuu ottamaan selvää taustoista, esim. ”asiantuntijaryhmä ehdottaa kannanotossaan sakkomaksujen korotusta”. Arkipäivän kiireissä ja monikymmensivuisia artikkeleita käännettäessä ei tietenkään aina ole mahdollista selvittää kaikkia tekijöitä, joten pidetään nyrkkisääntönä: asiat eivät tee mitään, vaan ihmiset.
Personifointi näyttää olevan englannin kielen vaikutusta – esim. valtioneuvoston kanslian saksan kielen kääntäjien ohjeistuksessa kehotetaan välttämään englannin kielelle tyypillistä asioiden inhimillistämistä, joka on – myös – saksan kielelle vieras piirre. Letkeät ja vauhdikkaat kolumnit ja muut vapaampaa kieltä viljelevät tekstityypit ovat eri asia, ja näissä personifointi voi toimia ironisena tyylikeinona. Asiateksteihin pätevät kuitenkin toiset konventiot, ja niiden kääntämiseen jälleen kerran sama vanha viisaus: konteksti ratkaisee.
Tämä artikkelimme löytyy kategoriasta Hallinnollisen alan tekstit.