Tekniikan alan tekstit ja käännökset vaativat tietämystä alan vakiintuneista käytänteistä, niin suomeksi kuin kohdekielelläkin
Finaalirakenne eli ns. 1. infinitiivin translatiivi kuuluu suomen kielen lausevastikkeisiin, joilla voidaan tehdä tekstiä ytimekkäämmäksi. Germaanisissa kielissä tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan tavoitetta ilmaisee pääsääntöisesti sivulause: esim. englannissa in order to ja saksassa um… zu -rakenne. Tämäntyyppiset rakenteet ovat hyvin tyypillisiä erilaisissa tekniikan teksteissä, varsinkin asennus- ja käyttöohjeissa, joissa halutaan konkreettisesti neuvoa, mitä lukijan tulee […]
Pakkausten otsikotovat hyvä esimerkki siitä, miten kääntäessä voi problematisoida ihan kaikkea. Keksipaketissa lukee ”Kekse mit Milchschokolade- und Weißen Schokoladestückchen”. Sinänsä siis lause, joka on aivan helppo ymmärtää vaatimattomallakin kielitaidolla. Silti kääntäminen on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. Kääntäjän mieleen tulee mieleen ainakin neljä eri vaihtoehtoa.
Suomen kieli eroaa tunnetusti indoeurooppalaisista kielistä, niin kielioppinsa kuin sanastonsakin puolesta. Sen vuoksi on harvinaista, että supisuomalainen sana sekoittuisi ulkomailla johonkin ihan eri sanaan. Tällaistakin kuitenkin tapahtuu – englanninkielisille hupilistoille päässeitä suomalaisia tuotenimiä ovat mm. Taffel Juusto Megapussi ja Fanny-vanukas.