”Tittelit jylläävät ja hierarkiat ovat hyvissä voimin”, kuulee usein sanottavan saksankielisistä maista ja erityisesti Itävallasta. Vaikka tässä onkin totuuden siemen, asia on nykyään mutkikkaampi. Selvitämme seuraavassa, mitä suomalaisen on syytä ottaa huomioon puhutellessaan saksankielisiä.
Tittelit ovat koulutuksen arvostamista
Tämän artikkelin kirjoittaja Katja on saksan kielen oikeustulkki. Katjan sähköpostiin saapui hiljattain kutsu tulla tulkkaamaan oikeuden istuntoon. Heti sen perään tuli toinen viesti, jossa tuomari pyysi anteeksi sitä, että edellisestä kutsusta oli unohtunut maisterintitteli:
Suomalainen tulkitsee tämän helposti tärkeilyksi. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan niin yksiselitteisesti kuin luulisi. Oikeuslaitokset ovat tietenkin jo perusluonteeltaan hierarkkisia laitoksia, sillä koko oikeusjärjestelmän toiminta perustuu siihen, että toisilla on virka-asemansa vuoksi enemmän valtaa kuin toisilla. Mutta tittelien käytön tarkoituksena on työelämässä osoittaa, että henkilöllä on työtehtävän vaatima koulutus. Sen vuoksi kaikilla, jotka tekevät vähänkin koulutusta vastaavaa työtä, on sähköpostinsa allekirjoituksessa mainittu akateeminen arvo. Kun tuomari käyttää tulkille ja kääntäjälle lähettämässään viestissä tämän titteliä, hän samalla ilmaisee tunnustavansa tämän ammattitaidon.
Akateemisen korkeakoulututkinnon suorittaneella on Itävallassa oikeus pyytää tittelinsä kirjaamista väestötietoihin. Tällöin tittelistä tulee osa virallista nimeä. Tämä ei ole pakollista, mutta melkein kaikki tekevät niin, koska siitä on suurta hyötyä työelämässä. Viralliset nimitiedot siirtyvät sitten esimerkiksi verovirastoon ja sosiaaliturvalaitokseen ja sitä kautta myös itävaltalaiseen Kela-korttiin. Sen vuoksi lääkärin vastaanotolla kuulee usein huudettavan maistereita ja tohtoreita. Tämäkään ei ole merkki siitä, että vastaanottovirkailija kumartelisi titteleitä, vaan hän vain yksinkertaisesti lukee sen, mitä sosiaalivakuutustiedoissa lukee.
Onko maisteri maisteri myös kuntosalilla?
Aiemmin oli yleistä, että akateemisen arvon haltija käytti titteliään myös työelämän ulkopuolella. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista nähdä esimerkiksi ovikellon nimikylttiin lisätty Dr. tai Mag. Tämä on selvästi vähentynyt, useammastakin syystä:
- Akateemisen koulutuksen yleistyminen: akateeminen arvo ei ole enää samanlainen harvinaisuus kuin aiemmin.
- Akateemisesti koulutettujen maahanmuutto: Vaikka henkilöllä olisikin korkeakoulututkinto, ei hän voi noin vain alkaa käyttää tutkintonsa saksankielistä versiota, vaan hänen on haettava ns. nostrifiointia, jossa hänen tutkintonsa ja sitä myötä tittelinsä tunnustetaan vastaavan jotain tiettyä itävaltalaista loppututkintoa. Useimmat jättävät tämän työlään ja kalliin prosessin tekemättä.
- Bolognan prosessi, jonka myötä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat nyt mastereita (MA). Toisin kuin aiemmat maisterintittelit (Mag.), nämä kirjoitetaan nimen jälkeen. Nimen jälkeen oleva titteli kuulostaa puheessa oudolta ja jää kirjoitettaessa yleensä pois, joten nykypolven bachelor- ja master-titteleitä näkee käytännössä enää vain työposteissa.
- Sosiaalinen media, jossa sinuttelu on vallitseva puhuttelumuoto. Titteleiden käyttöä sosiaalisessa mediassa pidetään naurettavana, ja tällä on vaikutusta myös muihin elämän osa-alueisiin.
Näin sanoo laki
Tittelit ovat kyllä siis vieläkin olemassa, ja niillä on lain antama suoja. Lain suoja menee niin pitkälle, että akateemisen arvon oikeudettomasta käytöstä voidaan määrätä jopa 15 000 euron sakko, jos sillä on selvästi pyritty hankkimaan oikeudetonta etua.
Lain mukaan nimen eteen kirjoitettavia akateemisia arvoja ovat Dr. (tohtori), Mag. (maisteri) ja Dipl.-Ing./DI (diplomi-insinööri). Sama pätee myös ei-akateemisiin arvoihin Ing. (insinööri) ja Mst. (mestari), jotka annetaan hakemuksesta kyseisten alojen tutkinnot suorittaneille.
Lisäksi on olemassa arvonimiä (Berufstitel), jotka myönnetään hakemuksesta työelämässä ansioituneelle henkilölle. Näitä ovat esimerkiksi KommR (kauppaneuvos). Arvonimillä on arkielämässä melko vähäinen merkitys.
Jos loppututkinnon suorittanut on nainen, hän voi valita, haluaako hän tuoda sukupuolen esiin lyhenteessä. Virallisiin asiakirjoihin ja diplomeihin kirjattiin vuodesta 1993 Bolognan prosessiin asti tittelin sekä naispuolinen muoto Magistra, Doktorin tai Diplom-Ingenieurin että niiden lyhenteet Mag.a, Dr.in ja Dipl.-Ing.in.
Suosituksemme suomalaisille
Miten sitten tulisi toimia puhuteltaessa työelämässä ihmisiä saksaksi? Hyvänä nyrkkisääntönä on katsoa, miten vastapuoli itse allekirjoittaa viestinsä ja puhuttelee sinua. Jos hänen hän lopettaa itse viestinsä (ei siis jokaiseen viestiin automaattisesti lisätyn allekirjoituksensa – sen sanamuoto on yrityksissä usein ylemmällä tasolla päätetty) mainitsemalla tittelinsä, sitä on hyvä käyttää. Jos hän käyttää mainitsee vain nimensä tai jopa vain etunimensä, voit vastata samalla tavalla.
Jos ihmisellä on useampi akateeminen loppututkinto, käytetään vain ylintä tutkintoa. Dr. ”voittaa” siten Mag.:n.
Jos haet töitä itävaltalaisesta yrityksestä, saksankieliseen CV:hen kannattaa lisätä akateeminen titteli, ainakin jos haet koulutusta vastaavaan työhön. Huomaa kuitenkin, että vanhempia suomenkielisiä titteleitä (esim. FM, OTT) ei voi omavaltaisesti kääntää saksankielisiksi Magisteriksi ja Doktoriksi.
Silloin, kun ihmisen nimen yhteydessä mainitaan kirjallisessa viestinnässä henkilön tittelinsä, käytetään aina tittelin lyhennettä ja sukunimeä. Ei siis ”Frau Doktor”, vaan ”Frau Dr. Recnizek”. Suullisesti lausutaan luonnollisesti koko titteli.