Helmikuu on herkkukuu – leivokset ja kakut saksaksi

Helmikuu on leivonnaisten kuukausi: Suomessa on runebergintorttua ja laskiaispullaa ja Keski-Euroopassa taas erilaisia karnevaalileivonnaisia.

Herkkujen maailma tuottaa usein käännöspulmia, koska eri sanat kattavat osaksi eri tuotteet. Yleisimmät termit näille leivonnaisille ovat Kuchen ja Torte, mutta niiden merkitysten laajuus eroaa hieman suomen kielessä käytetyistä termeistä.

Kuchen ja Torte

Saksan kielessä Kuchen tarkoittaa yleensä yksinkertaisempia, usein uunissa paistettavia kakkuja ja piirakoita. Esimerkiksi Apfelkuchen (omenakakku) ja tiikerikakkua vastaava Marmorkuchen kuuluvat tähän kategoriaan. Kuchen voi olla kuivakakkumainen tai mehevä, mutta se ei yleensä sisällä monikerroksisia täytteitä tai koristelua.

Sen sijaan Torte tarkoittaa kerroksellista ja täyteläisempää kakkua, jossa käytetään esimerkiksi kermaa, suklaata ja hedelmiä. Tunnettuja esimerkkejä ovat kuuluisa suklaakakku Sachertorte ja kirsikkaa sisältävä kermakakku Schwarzwälder Kirschtorte. Tortet ovat yleensä juhlavampia ja koristeellisempia kuin Kuchenit.

Täten siis syntymäpäivien täytekakku on Torte, ja vaikkapa suomalaisen jouluisen kahvipöydän klassikko taatelikakku olisi Dattelkuchen.

Muita leivonnaisia ja niiden nimet

Hankalampaa on silloin, kun kyseessä on pienempi leivonnainen. Kuchen- tai Torte-pala kun edellyttää yleensä sitä, että se on selvästi leikattu jostain isommasta.

Leivos voi olla Torte, jos se on siis täytekakkupala. Yksittäin myytävistä paloista käytetään kuitenkin yleisemmin nimitystä Schnitte. Schnitte ja Torte voivat koostumukseltaan olla samanlaisia – molemmissa on useampi kerros ja yleensä kermavaahtoa. Schnitte-sanan käyttö tuo tällöin painavammin esiin, että kyseessä on yhden hengen annos – Schnitten ”emokakkua” ei tuoda pöytään, toisin kuin Torte. Schnittet ovat tyypillisesti myös suorakaiteen muotoisia, ei kolmiomaisia, kuten Torten palat.

Toisin kuin Tortet, Schnittet voivat olla myös ilman kermaa. Sen vuoksi Schnitte on hyvä yleisnimitys suomalaisille beben ja aleksanterin leivosten tapaisille luomuksille.

Jos kyseessä on erityisen juhlava leivos, jonka koristelussa on nähty enemmän vaivaa ja joka muodostaa ikään kuin oman kokonaisuutensa, kyseessä on Törtchen. Sana tarkoittaa sananmukaisesti pikkutorttua, eli se on ikään kuin Torte pienoiskoossa. Sen vuoksi Törtchen on sopiva käännös esimerkiksi Runebergin tortulle.

Leivonnaisiin kuuluvat luonnollisesti myös käsin syötävät tekeleet. Pullien tapaiset ”kuivat” luomukset, jotka tulevat kahvipöytään kutakuinkin samannäköisinä kuin mitä ne ovat olleet uunissa, ovat Gebäck. Gebäck voi olla myös suolainen, pääasiana siinä on, että se ei alun perinkään ole ollut osa mitään isompaa kokonaisuutta. Tämä on ero Schnitteen, jonka nimikin on johdettu leikata-verbistä: Schnittet on tyypillisesti leikattu pellillä paistetusta isosta kakusta.

Gebäck-leivonnaisia voidaan tarkentaa etuliitteellä. Lehtitaikinasta tehty leivonnaisten yleisnimitys on Plundergebäck, ja se käy myös suomalaisen viinerin vastineeksi. Periaatteessa Plundergebäckin taikinassa pitäisi olla hiivaa, mutta tässä ei olla kovin ortodoksisia. Esimerkiksi kokousten kahvileivät kulkevat usein juuri Plundergebäck-nimellä.

Sanastossa on luonnollisesti paljon maantieteellistä vaihtelua, kuten myös itse herkuissa. Eteläisellä kielialueella, erityisesti Itävallassa, hiiva on Germ eikä Hefe, joten hiivataikinaleivonnainen on Germteiggebäck eikä Hefeteiggebäck. Edellä mainittuja sanoja näkee usein myös suomalaisen pullan käännöksenä, ja mikäpä siinä, ihan oikein ne ovat. Jos halutaan korostaa pullan skandinaavista luonnetta, trendikahviloissa näkee joskus käytettävän myös ihan suomenkielistä Pullaa tai ruotsinkielistä Bullea.

Suomalaisten leivonnaisten vastineet

Entä korvapuusti? Saksalaisella kielialueella tunnetaan hyvin samanlaiselta näyttävä Zimtschnecke eli sananmukaisesti kanelietana. Sen vuoksi yleisin käännös tuntuukin olevan selittävä Finnische Zimtschnecke. Ja kunnon hifistelijät voivat sanoa myös das Korvapuusti 😊

Sitten ovat vielä piirakat. Suomalainen piirakka voi olla makea tai suolainen. Saksassa ei ole samalla tavalla molemmat kattavaa sanaa. Suolaisista piirakoista käytetään ranskasta lainattua yleisnimitystä Quiche, ja jos täyte tiedetään, voidaan sanoa myös Kuchen. Siten esimerkiksi kasvispiirakka on Gemüsekuchen. Makealle piirakalle on ominaista, että se koostuu puoliksi taikinapohjasta ja puoliksi täytteestä ja nämä ovat kerroksittain, toisin kuin (kuiva)kakussa. Makeassa piirakassa ei kuitenkaan ole kermavaahtoa, joten se ei saksaksi yleensä ole Torte, vaan Kuchen. Yksittäisinä leivottuja piirakoita, joitain suomessa voidaan kutsua myös piiraiksi, saksan natiivipuhujat kutsuvat yleensä nimellä Tasche eli tasku. Suomalaisten karjalanpiirakan ja lihapiirakan vastineiksi ovat vakiintuneet nimitykset Karelische Pirogge ja Fleischpirogge, joissa Pirogge on slaavilaisista kielistä lainattu sana. Se ei kuitenkaan ole paras mahdollinen vastine kaikille piirakoille, sillä ensinnäkään sana ei ole kovin tunnettu ja toiseksi itäeurooppalaisen keittiö Pirogget ovat pikemminkin raviolin tapaisia taikinanyyttejä.