Huono käännös vai väärä käännös?
Käännösalalla on totuttu ajattelemaan, että kaikki on hyvin, jos käännöksestä ei kuulu palautetta. Ihanteellinen käännöshän on sellainen, jonka ei edes huomaa olevan käännös. Jokaiselle tulee kuitenkin väistämättä joskus palautetta, että ”käännös ei ole hyvä”. Seuraavassa selvitämme, mitä taustalla voi olla silloin, kun käännökseen ei olla tyytyväisiä.
Käännösten laadun arvioinnin suurimpana ongelmana on, että ei ole olemassa yhtä ainoata asteikkoa, jolla yhden käännöksen voitaisiin osoittaa olevan kympin ja toisen seiskan arvoinen.
Tekstin lukijan on monesti myös vaikea tietää, missä määrin mahdolliset epäselvyydet johtuvat käännöksestä ja missä määrin epäselvästi laaditusta alkutekstistä. Vaikka epäselvien kohtien selvittäminen ja uudelleenmuotoilu kuuluvat ammattimaisesti toimivan kääntäjän standardirepertuaariin, on tässäkin rajansa. Jos esimerkiksi käännettävänä on ollut yksittäisistä termeistä koostuva taulukko, ei kääntäjää voi mitenkään syyttää siitä, että asioiden keskinäiset yhteydet eivät ole selviä.
Kerro, mikä häiritsee
Käännöskritiikin tärkein lähtökohta on riittävä erittely. Summittainen palaute tyyliin ”käännös oli huono” tai ”emme tykänneet käännöksestä” on usein merkki siitä, että palautteen antaja ei itsekään ole oikein selvillä siitä, mistä asiassa kiikastaa.
Voi toki olla, että asialla on ollut heppoisin eväin toiminut kääntäjä tai käännöstoimisto, joka on kustannuksia säästääkseen käyttänyt osaamiseen katsomatta halvinta saatavilla olevaa kääntäjää tai jopa suoraan käännöskonetta ja jättänyt käännöstekstin tarkastusvaiheen pois. Jos kuitenkin käännöksen takana on ollut ammattimainen, vakavalta pohjalta toimiva ja laatukriteerejä noudattava toimija, kyse on hyvin harvoin siitä, että käännös olisi oikeasti huono.
Mitä siis on ”väärän” käännöksen takana?
Kulttuurierot: lähtöteksti ei toimi kohdemaassa
Kulttuuri- ja maakohtaiset erot ovat kansainvälisten yritysten arkipäivää. Vaikka monessa asiassa onkin enemmän merkitystä yrityksen sisäisillä arvoilla ja käytänteillä, pieniä ja suurempiakin eroja voi ilmetä yllättävissä tilanteissa. Yksi kaikkien tuntema arkipäiväinen esimerkki ovat verkkolomakkeet, joissa suomalaisia pyydetään valitsemaan puhuttelumuodoksi herra tai rouva ja ilmoittamaan oikea osavaltio tai lääni. Nämä ovat Suomessa kaikki täysin turhaa informaatiota, koska niitä ei kerta kaikkiaan käytetä. Ei ihme, jos suomalainen vierastaa tekstiä, jossa herroitellaan tai rouvitellaan. Kuitenkaan kääntäjällä ei yleensä ole ollut mahdollisuuksia tehdä mitään muutakaan. Käännösprojektista huolehtinut käännöstoimisto on saattanut toimittaa samalla kertaa parinkymmenen kielen käännökset, eikä yhden kielen sooloilulle ole annettu tilaa.
Tällaisissa tapauksissa ratkaisuna on mennä käännöksen lokalisoinnissa vähän pidemmälle ja sallia tekstin rakenteen muokkaus tai joidenkin osien poisjättäminen. Tämä merkitsee luonnollisesti vähän tavallista suurempaa vaivannäköä sekä toimeksiantajalta että kääntäjältä. Jos tähän ei olla valmiita, käännös jättää väistämättä vähän vieraan vaikutelman.
Yrityskohtainen terminologia
Jos kansainvälisen yrityksen maakonttorin työntekijät vierastavat käännöstä väittäen, että ”ei meillä näin sanota”, niin voi todellakin olla, että heillä ei sanota niin. On hyvin mahdollista, että yrityksessä A ollaan yksinkertaisesti totuttu puhumaan moottorisahan laipasta, kun taas yrityksessä B ollaan vakuuttuneita, että terälevy on se oikea sana.
Tässä taikasanana on briiffaus. Ulkopuolisen kääntäjän on mahdotonta tietää, mitä termejä käännöksen vastaanottajat haluavat kuulla, jos hänelle ei ole kerrottu siitä. Ihannetapauksessa asiakkaalla on valmis termiluettelo, jossa ilmoitetaan käytettävät vastineet. Myös referenssinä toimitettavista vanhemmista käännöksistä on apua. Ja kaikista paras on aina, jos samaan projektiin kuuluvat tekstit annetaan aina saman kääntäjän käännettäväksi. Tällöin kääntäjä tuntee tuotteen ja asiakas saa yhtenäiset käännökset.
Katso myös artikkelimme Miksi käännettävä teksti kannattaa antaa optimoitavaksi?