Tarkastettavaksi tuli käännös saksasta suomeen, jonka yksi kohta oli suomennettu ”hän haluaa sinut niin mielellään”.
Kyseessä oli siis lapsille suunnattu teksti, jossa esiintyi televisiosta tuttuja piirroshahmoja. Yksi tällainen hahmo oli laitettu ojentamaan kukkakimppu, koska sen avulla hän osoittaa, ”miten mielellään hän haluaa sinut”. Melkoisen epäsopiva lause sanottavaksi lapsille!
Sylttytehdas löytyi heti, kun käännöstä verrattiin alkutekstiin – saksan ”er hat dich gern” on juuri noin, silloin kun käännetään nimenomaan sana toisensa jälkeen. Kuitenkin kaikki vähänkin pidemmälle edenneet saksan opiskelijat tietävät, että tässä ei ole kyse yksittäisistä sanoista, vaan fraasista – ”gern haben” tarkoittaa ihan vaan tykkäämistä. Eli tämä piirroshahmo tykkää sinusta!
Hyvä teksti ei välttämättä ole hyvä käännös
Merkille pantavaa oli, että kyseinen teksti oli suurimmaksi osaksi hyvää suomen kieltä. Siinä ei puhuttu pelkästään liikkumisesta, vaan kirmailusta, viilettämisestä, pyyhältämisestä, ryntäämisestä, säntäilystä – eli siinä käytettiin rikasta ja elävää suomen kieltä. Tekstiä lukiessa ei tullut tunnetta, että olisi lukenut koneen kääntämää tekstiä, eikä sitä olisi itse asiassa edes mieltänyt käännökseksi.
Oliko se siis onnistunut käännös? Ei, päinvastoin: käännöstoimiston tekemän analyysin perusteella arvosanaksi tuli ”fail” eli hylätty. Mikä oli mennyt pieleen?
Kun käännöksen rinnalle otetiin alkuteksti, paljastui, että pieniä mutta olennaisia sanoja oli ymmärretty väärin, mikä vei käännöstä väärään suuntaan. Kyse oli siis ihan klassisista käännösvirheistä: kun kielitaito ei ollut riittänyt ymmärtämään kielen kaikkia vivahteita, oli otettu sanakirjan ensimmäinen vastine tai tulkittu sananmukaisesti.
Fraasit kuten ”versteht die Welt nicht mehr” ovat yleinen kompastuskivi – ne on vain tunnettava, muuten alkutekstin sävy jää tavoittamatta. Vielä katalampia ovat pienet sanat, jotka johonkin toiseen sanaan yhdistettynä voivat saada aivan toisen merkityksen – ”nicht gerade” nyt vain tarkoittaa ihan eri asiaa kuin ”gerade nicht”.
Olennaista on alkuperäisen tekstin ymmärtäminen
Jos käännettävää tekstiä ei ymmärretä oikein, käännös on tuomittu epäonnistumaan. Käännös voi käyttötarkoituksesta riippuen olla hyvinkin vapaa. Aina ei tarvitse puhua vaikkapa paistetusta karpista, jos joulukinkku ajaa saman asian.
Varsinkin mainoksissa on yleistä, että tavoitellaan pelkästään tunnelmaa ja että käännöksen sisältö eroaa paljonkin alkuperäisestä. Tällöin ollaan tosin jo aika kaukana varsinaisesta kääntämisestä – tällaisesta ”tunnelmoinnista” käytetään englanninkielistä termiä transcreation. Yleensä lähtökohtana on kuitenkin, että käännöksen on välitettävä alkutekstin asiasisältö.
Tästä esimerkkitekstistä käy hyvin ilmi, että käännökseen kohdistuu kahdenlaisia vaatimuksia. Kökkö suomennos epätyypillisine lauserakenteineen ja sanavalintoineen ärsyttää lukijaa, ja ihan syystäkin. Mutta käännös, jossa sanotaan ihan muuta kuin alkutekstissä, ei täytä käännöksen kaikkein perimmäistä tehtävää eli kertoa lukijalle sama, mitä alkutekstissä sanotaan.