Matkaoppaissa kerrotaan usein, että Itävallassa puhutaan omaa murretta. Itävallan puhutun saksan ja Saksan saksan eron kuulee kyllä, vaikkei osaisikaan saksaa, mutta tarkalleen sanottuna varsinaista Itävallan murretta ei ole olemassa – Itävallassa puhutut kielimuodot kuuluvat suurimmaksi osaksi Baijerin murrealueeseen ja jakautuvat esim. Wienin, Steiermarkin ja Tirolin alamurteisiin.
Vähemmän tunnettua on, että myös Itävallan kirjakieli eroaa Saksan kirjakielestä – erot ovat suunnilleen yhtä suuria kuin brittienglannin ja amerikanenglannin välillä. Itävallan saksa on siis saksan kielen itsenäinen variantti.
Kyse ei siis suinkaan ole pelkästään paikallisten puhumista murteista, joista ulkomaalaisen ei tarvitse välittää.
Tämän huomaa jo ravintolaan saapuessaan – Melanzani, Erdäpfel, Karfiol, Obers, Kren, Fisolen ja Faschiertes ovat kaikki jokapäiväisiä sanoja, jotka ovat käytössä vain Itävallassa. Suomeksi nämä ovat munakoiso, peruna, kukkakaali, kerma, piparjuuri, vihreät pavut ja jauheliha. Näillä sanoilla on itävaltalaisille jopa niin suuri merkitys, että maan liittyessä vuonna 1995 EU:hun niistä laadittiin ns. pöytäkirja nro 10, jossa taataan oikeus käyttää kyseisiä sanoja niiden saksansaksalaisten vastineiden rinnalla.
Itävallan saksan sanaston erikoisuudet ulottuvat kuitenkin huomattavasti keittiö- ja ruokasanastoa laajemmalle. Erityisen paljon näitä ns. austriasismeja on oikeuden ja hallinnon aloilla – esim. Heidemarie Markhardtin kirjassa ”Wörterbuch der österreichischen Rechts-, Wirtschafts- und Verwaltungsterminologie” selitetään yli 2100 termiä. Monet näistä ovat sellaisia, joita itävaltalaiset eivät itse edes tiedosta austriasismeiksi ja yllättyvät kovasti, kun saksalaiset eivät ymmärräkään heidän ihan yleissaksaan kuuluvana pitämäänsä ilmausta.
Lisää saksan kielen kääntämisestä sivuillamme: Saksan kääntäminen