Politiikkaa ja hallintoa koskeville teksteille on ominaista, että asiat tuntuvat hoituvan itsestään: hintoja korotetaan, veroja alennetaan, ehdotuksia kritisoidaan… Todellisuudessa tekijöinä on luonnollisesti aina ihmisiä, mutta heitä ei monestikaan haluta tai edes voida yksilöidä. Passiivin käyttö voi hyvin olla täysin aiheellistakin, jos aktiivitekijä veisi huomion ihan muuhun kuin haluttuun sisältöön. On siis varmasti parempi sanoa ”eduskuntavaalit […]
Finaalirakenne eli ns. 1. infinitiivin translatiivi kuuluu suomen kielen lausevastikkeisiin, joilla voidaan tehdä tekstiä ytimekkäämmäksi. Germaanisissa kielissä tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan tavoitetta ilmaisee pääsääntöisesti sivulause: esim. englannissa in order to ja saksassa um… zu -rakenne. Tämäntyyppiset rakenteet ovat hyvin tyypillisiä erilaisissa tekniikan teksteissä, varsinkin asennus- ja käyttöohjeissa, joissa halutaan konkreettisesti neuvoa, mitä lukijan tulee […]
Kansainvälinen työkokemus on Suomessakin yhä arvostetumpaa ja kilpailuvaltti haettaessa hyväpalkkaisiin töihin. Ulkomaille lähtijöillä on yleensä työkokemusta vähintään parista työpaikasta, joten työtodistus on luonnollisesti käännettävä kohdemaan kielelle. Tässä on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että työtodistukset ovat erittäin kulttuurikohtaisia – niiden voi sanoa olevan lokalisoinnin kovaa ydintä. Asiantuntematon käännös voi täten aiheuttaa todella paljon hallaa työnhaulle. Otetaan esimerkiksi, […]
Muutoksenhakuosoitus on hallinnon ja oikeusalan teksteissä ns. peruskauraa: sillä kerrotaan, mitä hakija voi tehdä, jos hän on tyytymätön hallintoviranomaiseen päätökseen. Myös tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon on mahdollista hakea muutosta – se tehdään valittamalla. Muutoksenhaun mahdollisuus on modernin oikeusvaltion perusperiaatteita, ja asia toimii suunnilleen samalla tavalla kaikissa EU-valtioissa. Kielen tasolla tarkasteltuna asia muuttuu kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmaksi. […]
Kaikilla vähääkään ulkomaille matkustaneilla lienee ainakin jonkinlaisia kokemuksia matkailuteksteistä: hotellien mainokset, ravintoloiden ruokalistat, hintaluettelot ja vastaavat taitavat olla ensimmäisiä tekstejä, joita kieltä opiskellut saa itsenäisesti paikan päällä tavailla. Helpoilta tuntuvat matkailualan tekstit ovat kuitenkin täynnä sudenkuoppia – seuraavassa kolme esimerkkiä sellaisista: petipaikka, yökerho ja ravintola.
Ulkomaalaisille matkailijoille ei kannata viestiä samoilla teksteillä kuin suomalaisille. Hiljattain tuli vastaan suomalaisen maaseutuhotellin mainos, jossa kehuttiin, miten kätevästi paikkaan pääsee: lähimmästä kaupungista on vain 50 km, ja sieltä pääsee turvallisesti vuokra-autolla tai junalla. Tässä oli nyt useampikin juttu, joka oli ongelmallinen käännettäessä saksaan.
Mitä on itävallansaksa? Matkaoppaissa kerrotaan usein, että Itävallassa puhutaan omaa murrettaan. Itävallan puhutun saksan ja Saksan saksan eron kuule kyllä, vaikkei osaisikaan saksaa, mutta tarkalleen sanottuna varsinaista Itävallan murretta ei ole olemassa – Itävallassa puhutut kielimuodot kuuluvat suurimmaksi osaksi Baijerin murrealueeseen ja jakautuvat esim. Wienin, Steiermarkin ja Tirolin alamurteisiin.
Pakkausten otsikotovat hyvä esimerkki siitä, miten kääntäessä voi problematisoida ihan kaikkea. Keksipaketissa lukee ”Kekse mit Milchschokolade- und Weißen Schokoladestückchen”. Sinänsä siis lause, joka on aivan helppo ymmärtää vaatimattomallakin kielitaidolla. Silti kääntäminen on kaikkea muuta kuin yksiselitteistä. Kääntäjän mieleen tulee mieleen ainakin neljä eri vaihtoehtoa.
Suomen kieli eroaa tunnetusti indoeurooppalaisista kielistä, niin kielioppinsa kuin sanastonsakin puolesta. Sen vuoksi on harvinaista, että supisuomalainen sana sekoittuisi ulkomailla johonkin ihan eri sanaan. Tällaistakin kuitenkin tapahtuu – englanninkielisille hupilistoille päässeitä suomalaisia tuotenimiä ovat mm. Taffel Juusto Megapussi ja Fanny-vanukas.